Jason Moss: The Last Victim (1999) arvostelu

the last victim
The Last Victim (1999)

Jason Mossin The Last Victim (1999) on omakohtainen tositarina teinipojasta, joka ryhtyi kirjeenvaihtoon useiden sarjamurhaajien kanssa 1990-luvun alussa. Viattomasta uteliaisuudesta ja oppimisen halusta alkanut kirjeenvaihtoharrastus paisui hiljalleen valtavaksi projektiksi, joka alkoi vaikuttaa vakavasti Mossin mielenterveyteen. Lopulta Mossista tuli – kuten hän asiaa itse kuvaa – erään sarjamurhaajan ”viimeinen uhri”.

Moss kuvaa teoksessa itseään ahkerana mallioppilaana, jolla on polttava tarve todistaa omaa kyvykkyyttään ja ahkeruuttaan jatkuvalla suorittamisella. Hän onnistuu kaikessa, mitä hän tekee: urheilussa, koulussa, harrastuksissa. Pakonomainen suorittaminen kuitenkin johtaa ahdistukseen ja epäonnistumisen pelkoon. Moss kyllä menestyy kaikessa, mitä hän tekee, mutta on silti onneton ja levoton.

Collegessa opiskellessaan Moss kiinnostui krimimaalipsykologiasta ja asetti itselleen uuden haasteen. Hän päätti kirjoittaa kuolemanrangaistustaan odottavalle John Wayne Gacylle, joka syyllistyi 70-luvulla lukuisiin henki- ja seksuaalirikoksiin. Moss alkoi luoda itselleen fiktiivistä persoonaa – hahmoa, jota esittämällä hän tekisi itsestään kiinnostavamman kirjeenvaihtotoverin Gacyn silmissä. Näin hän saisi Gacyn todennäköisemmin vastaamaan kirjeisiinsä.

Moss onnistuu yrityksessään: Gacy vastaa kirjeeseen. Yhteydenpito muuttuu hiljalleen yhä intensiivisemmäksi, ja Moss joutuu hiomaan Gacyn mielenkiinnon ylläpitämiseksi kehittelemäänsä naamiota yhä yksityiskohtaisemmaksi.

Gacyn kirjeistä innostuneena Moss päättää kokeilla onneaan myös muiden tunnettujen sarjamurhaajien parissa. Hän lähestyy yksi kerrallaan kirjeitse myös Charles Mansonia, Jeffrey Dahmeria, Richard Ramirezia ja Henry Lee Lucasia. Hän pohti etukäteen, millainen kirjeenvaihtotoveri olisi kullekin murhaajalle mieleen, ja muovasi sitten kutakin varten omanlaisensa persoonan. Dahmeria hän lähestyi yksinäisenä ja sosiaalisesti epävarmana poikana, Ramirezia taas aggressiivisena satanistikultin johtajana.

Moss onnistui yli odotusten: hän sai vastauksen kirjeisiinsä kaikilta mainituilta murhaajilta.

The Last Victim keskittyy Mossin ja John Wayne Gacyn monimutkaisen suhteen kuvaukseen, joka onkin teoksen parasta antia. Heidän yhteydenpitonsa ei rajoitu pelkkiin kirjeisiin, vaan Moss pitää Gacyyn yhteyttä myös puhelimitse ja käy lopulta jopa tapaamassa Gacya vankilassa. Gacyn ja Mossin kohtaaminen onkin koko teoksen intensiivisin hetki.

Moss kyllästyy suhteellisen pian kirjeenvaihtoon Ramirezin, Mansonin ja Lucasin kanssa – he eivät tarjoa hänelle samanlaista haastetta kuin Gacy. Myös Dahmer kiinnostaa Mossia enemmän kuin muut kirjeenvaihtotoverit. Lupaavasti alkanut kirjeenvaihto kuitenkin katkeaa, kun Dahmer murhataan vankilassa marraskuussa 1994. Mikä pettymys – sekä Mossille että minulle. Olisin mieluusti lukenut Dahmerin kirjeistä enemmänkin.

The Last Victim on true crime -kirjallisuuden massassa poikkeuksellinen teos. Se ei kerro vain sarjamurhaajista – se kertoo myös nuoresta miehestä, joka päättää omakohtaisesti eläytyä sarjamurhaajien ajatusmaailmaan, ja siitä, kuinka kirjeenvaihto rikollisten kanssa vaikutti häneen. Kehittämiensä naamiopersoonallisuuksien avulla Moss onnistuu samastumaan murhaajien ajatusmaailmaan ja auttaa samalla lukijaa ymmärtämään, mitä hän oppi kirjeystäviltään.

The Last Victimin heikkous on sen ylimalkaisuus. Teos on kirjoitettu amerikkalaiselle yleisölle: se on nopealukuinen, viihteellinen ja lyhyt. Moss on sisällyttänyt teokseen kultakin kirjetoveriltaan vain muutamia lyhyitä otteita kirjeistä – poikkeuksen tähän muodostavat tosin Gacyn kirjeet, joiden sisällöstä Moss kertoo enemmän. Jäin kuitenkin kaipaamaan selvästi enemmän konkreettisia sitaatteja – Moss referoi liikaa.

Moss kertoo lyhyesti myös siitä, kuinka kirjeenvaihto tunnettujen rikollisten kanssa vaikutti häneen ja mitä hänelle tapahtui kirjassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Hän pääsi opiskelemaan lakia ja sai harjoittelupaikan Yhdysvaltojen salaisesta palvelusta. Todennäköisesti kirjeenvaihtokokemuksilla oli näihin saavutuksiin myötävaikutusta. Toisaalta hän menetti Gacyn yksityiskohtaisia seksifantasioita luettuaan mielenkiintonsa seksiin täysin, ja kohtaaminen Gacyn kanssa aiheutti hänelle pitkään painajaisia.

Sitä teoksessa ei kerrota, että Moss teki itsemurhan vuonna 6.6.2006. Ehkäpä tästä olisi ollut syytä lisätä jonkinlainen maininta teoksen myöhempiin painoksiin.

Jason Moss: The Last Victim (1999)
Lukuhaasterasti: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.
Mistä peräisin: Lainattu kaverilta.
Mainokset