Thor: Ragnarök (2017) arvostelu – Muovivasara heilahtaa

Thor: Ragnarök (2018)
Thor: Ragnarök (2018)

Tieteisfantasiaelokua Thor: Ragnarök jatkaa aiempien Thor-elokuvien tarinaa ukkosenjumalasta, joka päätyy jälleen kerran vastatusten pimeiden voimien kanssa. Tällä kertaa Thorista (Chris Hemsworth) mittaa ottaa oma siskotyttö, kuoleman jumalatar Hela (Cate Blanchett), jonka olemassaolosta isä-Odin on vallan unohtanut kertoa Thorille. Myös velipoika Loki (mussuti-pussuti Tom Hiddleston) on seikkailuissa mukana.

Alkuun Thor ja Loki suhtautuvat siskoonsa vähätellen. Pian he kuitenkin huomaavat, että sisko on valloittanut koko Asgardin ja uhkaa sen kansalaisia. Kaiken kukkuraksi Thor joutuu taistelijaksi omituiseen gladiaattoriesitykseen, jonka areenalla hän törmää vanhaan tuttuun. Loki istuu areenan katsomossa ja hymyilee.

Veljekset Thor ja Loki ovat erimielisyyksistään huolimatta jälleen kerran tiimi.

Palataanpa vähän taaksepäin. Ihastuin sarjan aiemmissa osissa eli Thorissa (2011) ja Thor: The Dark Worldissa (2013) toisaalta niiden synkkyyteen, toisaalta huumoriin, joka syntyi Asgardin ja Maan välisistä eroavaisuuksista. Thor: Ragnarökissä molemmat elementit on menetetty. Se on kirkuvan värikäs elokuva, jossa vain pari hassua kohtausta sijoittuu Maahan. Elokuvassa on joitakin kiehtovia elementtejä, jotka eivät kuitenkaan riitä kampeamaan sitä kokonaisuutena kahden aiemman elokuvan tasolle.

Taitaa olla niin, että moni ei ole kanssani samaa mieltä. Olen saanut sen käsityksen, että Thor: Ragnarök on saanut keskimäärin paremman vastaanoton kun kumpikaan sarjan aiemmista elokuvista. Ehkäpä tämä kertoo lähinnä siitä, mitä  suuri yleisö Thor-elokuvilta toivoo ja odottaa: vauhdikasta ja värikylläistä toimintarynttyytystä, josta ei huumoria puutu.

Thor: Ragnarök (2018)
Cate Blanchett on Helana aika ihana.

Periaatteessa tämän parissa kai pitäisi minunkin viihtyä. Periaatteessa. Pitäisi.

Elokuvan juoni jää kuitenkin tavattoman pinnalliseksi. Hahmot eivät löydä tai opi itsestään mitään uutta. Loki pelleilee ja huijaa vanhaan tyyliinsä, Thor oppii taas kerran tulemaan toimeen ilman vasaraansa. Samat jutut on nähty jo moneen otteeseen.

Ja sitten ne vielä leikkaavat Thorin tukan! :( Onneksi Lokin kutrit jätetään rauhaan.

Onneksi elokuvassa on sentään jokunen uusi, kiinnostava hahmo. Westworldista tutun Tessa Thompsonin esittämä romunkerääjä 142 on oikeastaan varsin piristävä ilmestys. Myös Cate Blanchettin Hela-tulkinta on ihana. Helalle ei kuitenkaan anneta tilaa kasvaa ja kukoistaa – Blanchettin suoritus on ikään kuin liian iso tähän elokuvaan. Myös Hulk on kiva.

Myös Tessa Thompson on valk.., öööh, siis jätteenkerääjänä aika ihana.

En silti olisi hirvittävän pahoillani, jos Thor: Ragnarök sattuisi jäämään viimeiseksi Thor-elokuvaksi. Avengersejakaan tuskin jaksan käydä katsomassa.

*****

Mainokset