Taikalyhty Instagramissa: @taikalyhty_heini

insta

Osa teistä onkin jo huomannut, että olen laskeutunut Instagramiin tunnuksella @taikalyhty_heini. Instagram-presenssini on tähän mennessä muodostunut iloiseksi sekamelskaksi Taikalyhdyn aiheita ja omaa elämääni. Kyseessä ei ole siis puritanistinen Taikalyhty-blogin ”jatke”, vaan päivitän Instan puolelle myös sellaista sisältöä, joka ei liity blogin aiheisiin millään tavalla.

Mikäli poikkeaminen elokuva- ja kirja-aiheista ei siis aiheuta välitöntä kauhureaktiota,  tervetuloa seuraamaan!

Mainokset

Lukuhaasteen 2016 purkua

lukuhaaste-2017
Vuonna 2017 ajattelin aloitella näistä.

Vuonna 2016 tarkoitukseni oli panostaa lukemiseen ja jättää elokuvien katselu vähemmälle. Elokuvat tosiaan jäivät vähille, mutta kuluiko siitä ylijäänyt aika kirjojen lukemiseen? Tuskin.

Aloitin alkuvuodesta uudessa työpaikassa, jonka toimipiste sijaitsi noin 100 kilometrin päässä kotoani. Toimistopäivinä työmatkoihin upposi julkisilla kulkuneuvoilla useampi tunti, joten jouduin miettimään ajankäyttöni käytännössä kokonaan uusiksi. Lähipäivien jälkeen olin yleensä niin tiltissä, että kaikki hiemankin haasteellisempi ajanviete jäi viikonloppuihin. Sen sijaan PS4:n ohjain kului käsissä viime kesän ja syksyn aikana normaalia enemmän.

Loppusyksystä sain toisesta kaupungista työtarjouksen, josta en yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tämä tarkoitti muuttoa uuteen kaupunkiin. Marraskuu hujahti Lahtea hyvästellessä, tavaroita pakatessa ja purkaessa sekä muissa muuttoon liittyvissä käytännön puuhissa. Joulukuun alussa alkoivat työt. Vaikka olin ja olen edelleen järjettömän innoissani uudesta työstäni ja kaikesta, mikä siihen liittyy, meni uuteen rutiiniin ja tilanteeseen totuttelussa aikansa. Uusiin olosuhteisiin mukautuminen on osittain vieläkin kesken.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että keskittyminen on muttoprosessin aikana ja sen jälkeen ollut vaikeaa, eikä lukemisesta tule vieläkään oikein mitään. Aloitin marraskuussa Robert Chambersin King in Yellow -klassikkoteoksen lukemisen alkukielellä. Huono idea: sain luetuksi tasan yhden novellin, enkä muista senkään sisällöstä juuri mitään. Joulukuun aikana yritin lukea Thomas Love Peacockin tuoretta Painajaisluostari-suomennosta, mutta nelosluvun kohdalla jouduin luovuttamaan: en yksinkertaisesti muistanut mitään siitä, mitä olin siihen mennessä lukenut. Jouduin siis aloittamaan molempien teosten alkuvuodesta uudelleen, ja Painajaisluostarista onkin luvassa juttua myös blogin puolelle myöhemmin tällä viikolla.

Pidemmittä puheitta – sain kuitattua vuoden 2016 lukuhaasteessa seuraavat slotit:

5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman (Michael Scholten: Quentin Tarantino)
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin (Heli Isohookana: Yrityksen markkinonitiviestintä – ammattikirjallisuutta, ei tekstiä blogissa)
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja (Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen)
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (Marie Kondo: Konmari – Iloa säkenöivä järjestys)
14. Historiaa käsittelevä tietokirja (Wendy Lower: Hitlerin raivottaret)
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta (Leena Krohn: Umbra)
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi (Nikki Sixx: Heroiinipäiväkirja)
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan (Inger Sandberg: Peukku katsoo yötä)
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe, syntymästä 90 v. (Maurice Zolotow: Marilyn Monroen elämä)
26. Elämäkerta tai muistelmateos (Gary Lachmann: Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot)
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja (Stephen Davis: Guns N’ Roses – Watch You Bleed – koko tarina)
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja (Katri Tanni & Kati Keronen: Johdata asiakkaasi verkkoon)
34. Keskustelua herättänyt kirja (Marie Kondo: Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika)
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan (Juha Nirkko: Suomen kesä – Päivästä päivään)
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja (Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan)
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä (Bernhard Schlink: Lukija)
44. Kirjassa joku kuolee (David de Sola: Alice in Chains – The Untold Story)
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja (Tero Ikäheimonen: Pirunkeho – Suomalaisen black metalin tarina)
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja (Katarina Baer: He olivat natseja)

Luin vuoden 2016 aikana siis yhteensä 19 kirjaa. Se on todella vähän. Aiemmin olisin kokenut tällaisen summan edessä jonkinlaista huonommuutta ja pettymystä, mutta nyt en. Se, montako kirjaa olen vuoden aikana lukenut, ei yksinkertaisesti tunnu niin tärkeältä asialta, että kokisin siitä huonommuutta. Kuluneena vuotena on yksinkertaisesti ollut paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa.

Lainasin 16 lukuhaastekirjaa kirjastosta. Yhden lainasin (nyt jo entisen työpaikan) käsikirjastosta ja kaksi sain kustantajalta arvostelukappaleina. En siis valitettavasti saanut vuoden aikana luetuksi omasta hyllystäni yhtäkään kirjaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kirjahyllymetrit olisi viime vuoden aikana vähentyneet; Konmarin myötä pistelin lähemmäs satakunta kirjaa myyntiin tai Konttiin. Taisi muutama loppuun palvellut nide mennä energiajätteeseenkin.

Ehkäpä kaikkein kiinnostavin statistiikka liittyy kuitenkin kirjojen lajeihin. Vuoden aikana lukemistani kirjoista vain neljä (!!!) edustaa kaunokirjallisuutta. Niistäkin kaksi luin sen vuoksi, että minun oli kirjoitettava teksti tai pidettävä alustus kyseisistä teoksista tehdyistä elokuva-adaptaatioista. Loput 15 teosta edustavat tietokirjallisuutta. Näistä lähes puolet olivat elämäkertoja tai niihin verrattavissa olevia historiikkeja. Tämä on aika yllättävää, vaikka olenkin viime vuosien aikana ollut yhtä kiinnostuneempi lukemaan nimenomaan tietokirjallisuutta.

Mitkä sitten olivat vuonna 2016 niitä kirjoja, joiden lukemisesta nautin eniten?  Muutama teos nousee selvästi esille.

Marie Kondon Konmari-teokset (Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys) kuuluvat itsestään selvästi tähän listaan; sain sekä kotiini että elämääni ryhtiä ja järjestystä näiden teosten ansiosta. On tosin myönnettävä, että lukukokemuksina Kondon teokset eivät ole kovin kummoisia – sen sijaan niiden asiasisältö on täyttä timanttia.

Gary Lachmannin Aleister Crowley -elämäkerta kuuluu myös viime vuoden kiinnostavimpiin lukukokemuksiin; Crowleyn elämä on täynnä hurjia tapahtumia, ja Lachmannin käsittelee niitä miellyttävän pisteliääseen tyyliin.

Aivan yhtä vaikuttava lukukokemus oli David de Solan Alice in Chains -historiikki, jonka myötä bändin musiikki avautui minulle monen vuoden kuuntelutauon jälkeen aivan uudella tavalla. En ole koskaan aiemmin lukenut yhtä vaikuttavaa ja ammattitaidolla toteutettua musiikkihistoriikkia.

Mainitsen vielä toisenkin musiikkihistoriikin: en odottanut mitään teosta yhtä suurella innolla kuin Tero Ikäheimosen Pirunkehtoa. Teos oli asiasisältönsä puolesta mielenkiintoisin teos, jonka viime vuoden aikana luin. Pirunkehto kiinnosti myös lukijoita: kyseinen arvostelu on blogin ylivoimaisesti luetuin kirjallisuusjuttu viime vuoden ajalta. (Johan kaikki tietävät, että kirjan englanninkielisen käännöksen kunniaksi järjestetään karonkka Helsingissä 25.2.2017? Urn, Warloghe, IC Rex, Cosmic Church – tällaista esiintyjäkastia ei ole mahdollisuutta nähdä ihan joka viikonloppu.)

Lukuhaaste 2017 on julkaisu. Listaa nopeasti silmäiltyäni voin sanoa, että osallistun jossain muodossa myös tännä vuonna, ja raportoin asiasta varmasti myös blogin puolella. Sen suurempia suunnitelmia en aio alkavan vuoden lukemisten suhteen tehdä, vaan luen sitä, mitä milloinkin mieli tekee. Toisin kuin aiempina vuosina, en nyt päätä lukevani vihdoin H. P. Blavatskyn Hunnuttoman Isiksen Teologia-osaa, Johannes Nefastoksen tuotantoa tai joogasutria. Tartun niihin, jos mieli tekee. Olen aiemmin onnistunut latistamaan omaa lukuintoani liialla suunnitelmallisuudella. Konmari on opettanut minulle, että paras aika lukea tietty kirja on se, kun siitä on palavasti innostunut.

Palataan asiaan vuosiraportin muodossa taas ensi tammikuussa!

Vuoden 2016 luetuimmat

statistiikka-2016
Statistiikkaa vuodelta 2016

Listafriikki täällä, huomenta! En ole tähän asti raportoinut kovinkaan innokkaasti siitä, mitä Taikalyhdyssä luetaan kaikkein eniten. Rehellisesti sanottuna en jaksa itsekään asiaa kovin aktiivisesti seurata, sillä WordPress.comin oma kävijäseuranta on melkoisen alkeellinen, ja Google Analyticsiä  en pysty blogiin asentamaan.

Vilkaisin kuitenkin pikaisesti vuoden 2016 statistiikkaa luetuimpien tekstien osalta. Nämä blogaukset kiinnostivat tietä viime vuonna kaikkein eniten:

  1. Painajainen (1988) – Amnesiaa suomalaisittain
  2. Katsaus Tennispalatsin Scape-saliin
  3. Nymfit, 1. tuotantokausi (2013)
  4. Kuolleista palanneet, 1. tuotantokausi (2012)
  5. Tero Ikäheimonen: Pirunkehto – Suomalaisen black metalin tarina (2016)
  6. Irving Stone: ”Vincent van Gogh: Hän rakasti elämää” (1934)
  7. Anton Szandor LaVey: Saatanallinen Raamattu (1969/2007)
  8. Dear Zachary: A Letter to a Son About His Father (2008)
  9. The Witch (2015) – Night Visions: Back to Basics 2016 avajaisnäytös
  10. Marie Kondo: KonMari – Iloa säkenöivä järjestys (2012)

Listan tekstit voi karkeasti ottaen jaotella pariin ryhmään. Suurin osa teksteistä käsittelee sellaisia aiheita, joista puhuttiin viime vuonna Suomessa paljon (KonMari, The Witch, Scape-sali, Pirunkehto); näiden juttujen suosio selittyy siis pitkälti ajankohtaisuudella. Mukana on muutama teksti, joka sai paljon kävijäliikennettä ulkoisten linkkien kautta. Näihin kuuluvat listan ykkönen eli Painajainen, johon Ylen Kulttuuricocktail-toimitus linkitti Suomalaisia tv-aarteita: Painajainen -artikkelissaan (kiitos kävijäliikenteestä, Tuomas K.!), ja Pirunkehto-juttu, johon saapui paljon lukijoita kirjan kirjoittajan ja julkaisijan promootion ansiosta (kiitos myös Svartin suuntaan).  The Witch -tekstiin taisi tulla aika paljon liikennettä Facebookin keskusteluryhmistä ja keskustelufoorumeilta.

Lisäksi mukana on tekstejä, joiden aiheista kovinkaan moni ei ole suomeksi ainakaan tähän mennessä nettiin kirjoittanut (Kuolleista palanneet, Dear Zachary, Hän rakasti elämää, Saatanallinen Raamattu). Nämä sijoittuvat todennäköisesti hakukoneissa suhteellisen korkealle yksinkertaisesti sen takia, että paremmin optimoituja hakutuloksia ei juurikaan ole tarjolla.

Joukossa on myös todellisia kummajaisia. Nymfit – ketä tämä sarja muka kiinnosti vuonna 2016? Hän rakasti elämää – hyvä romaani, mutta lukeeko tätä vielä joku? Dear Zachary – eihän tätä ole edes levitetty Suomessa? Scape-sali – miten kukaan on ylipäätään eksynyt lukemaan näin kehnosti optimoitua juttua? Tarkempi kävijäseurannan analysointi paljastaisi varmasti kaikenlaista kiinnostavaa dataa, mutta kuten tekstin alussa jo totesin, no can do.

Jos listataan vuonna 2016 julkaistujen tekstien luetuimmat, näyttää lista hieman erilaiselta:

  1. Katsaus Tennispalatsin Scape-saliin
  2. Tero Ikäheimonen: Pirunkehto – Suomalaisen black metalin tarina (2016)
  3. The Witch (2015) – Night Visions: Back to Basics 2016 avajaisnäytös
  4. Marie Kondo: KonMari – Iloa säkenöivä järjestys (2012)
  5. Loputon Gehennan liekki (2011) – Black metalia hipstereille
  6. Äärirajoilla, 1. tuotantokausi (1995)
  7. Marie Kondo: KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika (2011)
  8. Ukonvaaja (2016) – Pohjoinen metsä ja mieli
  9. Oculus (2013) – Katseen voima
  10. Lukuhaasteen 2015 purkua

Enpä olisi Scape-juttua kirjoittaessani uskonut, että se olisi todellakin vuonna 2016 luetuin uusi teksti. Muutoin lista ei juuri yllätä. Olen hämmentynyt ainoastaan siitä, että vain neljä vuonna 2016 julkaistua juttuja kipusi saman vuoden luetuimpien tekstien topkymppiin. Ylivoimaisesti suurin osa Taikalyhdyn kävijäliikenteestä on ns. pitkän hännän liikennettä. Toisin sanoen vanhoja juttuja luetaan paljon vielä vuosia niiden julkaisemisen jälkeen.

Millaisia mahtavat olla vuoden 2017 luetuimmat blogitekstit? Palataan lukutilastojen äärelle jälleen vuoden kuluttua!