The Act (2019) arvostelu – Kun elämä on näytelmä

The Act (2019)

The Act (2019) on tositapahtumiin perustuva sarja Gypsy Rose Blanchardin ja hänen äitinsä Dee Dee Blanchardin elämästä, josta kertoo myös tuoreehko Mommy Dead and Dearest -dokumentti. Sarjan kuvaama tapahtumaketju on niin kummallinen, että sitä olisi helppo väittää epäuskottavaksi ja epärealistiseksi, ellei tarinaa tietäisi todeksi.

Gypsy Rose on monisairas tyttö, jonka äiti ja omaishoitaja Dee Dee on omistautunut täysin tyttärelleen. Dee Dee kertoo mielellään muille tyttärensä monista sairauksista: Gypsyllä on leukemia, lihasdystrofia, sokeriallergia, uniapnea, epilepsia ja jokin tarkemmin määrittämätön ruuansulatuselimistön sairaus, jonka vuoksi hän joutuu käyttämään ruokintaletkua. Lisäksi Gypsylla on kehityshäiriö, jonka vuoksi hän on teini-ikäisenä henkisesti noin 7-vuotiaan tasolla. Gypsy tuskin elää enää montaa vuotta, kuiskailee Dee Dee.

Myös tosielämässä Dee Dee pruukasi pitää Gypsyä kädestä aina, kun vieraita oli läsnä.

Kaikista vaivoistaan huolimatta Gypsy on hämmästyttävän iloinen lapsi. Vaikka hänen elinpiirinsä on rajattu ja vaikka hän on täysin riippuvainen äidistään, hän jaksaa iloita jokaisesta uudesta kokemuksesta. Gypsylla ja Dee Deellä on yhteinen Facebook-sivu, jonne he päivittävät kuulumisiaan sekä valokuvia ja videoita matkoistaan. Erilaiset avustusjärjestöt tukevat auliisti Gypsya ja Dee Deetä: heille järjestetään ilmaisia matkoja ja majoitusta lääkärikäyntejä ja virkistäytymistä varten. Lisäksi eräs hyväntekeväisyysjärjestö lahjoittaa heille mukavan kokoisen talon, jossa on Gypsylle sopiva, loiva pyörätuoliramppi.

Gypsy ja Dee Dee muuttavat uuteen, vaaleanpunaiseksi maalattuun taloonsa vuonna 2008. Vuonna 2015 Dee Dee löydetään samasta talosta kuolleena – hän on joutunut raa’an puukotuksen uhriksi. Talosta löytyy myös Gypsyn pyörätuoli, mutta Gypsyä ei näy missään.

Gypsyn synttäreillä äiti on ainoa vieras. Huomaa puolittain irrallaan roikkuva kaapinovenkahva.

The Act on sarjalle nerokas nimivalinta, joka ohjaa huomiota ja tulkintaa selvään suuntaan. Act-sanalla voidaan viitata paitsi näytökseen tai esitykseen, myös rikokseen (criminal act) eli Dee Deen murhaan.

Dee Deen ja Gypsyn elämä on jo vuosia ollut pelkkää esitystä. He esittävät yhdessä koko ulkomaailmalle täydellistä parivaljakkoa – sairasta tytärtä ja rakastavaa äitiä, jonka huolenpidosta tytär on loppumattoman kiitollinen. Samalla he esittävät myös toisilleen jotakin, mitä he eivät todellisuudessa ole. Katsoja pääsee nopeasti Gypsyn iholle ja saa nähdä hänet sellaisena kuin hän on, mutta Dee Deen todellinen persoona jää hämäräksi. Itse asiassa alkaa näyttää siltä, että Gypsy kyllä pärjäisi omillaan – sen sijaan Dee Dee onkin riippuvainen tyttärestään.

Dee Dee ja Gypsy ovat niin lähellä ja niin kaukana toisistaan.

Kun Gypsy varttuu, hän kiinnostuu vastakkaisesta sukupuolesta. Netin syövereistä hän löytää itselleen poikakaverin, jonka kanssa hän niin rakentaa useille alter egoille ja roolipeleille perustuvan suhteen. Gypsy ei kelpaa sellaisenaan kellekään. Hänen äitinsä vaatii häntä esittämään avutonta, poikakaveri taas edellyttää toisenlaisia esityksiä.

On hämmästyttävää, kuinka sama ihminen voi joutua kahteen toisistaan täysin erilliseen ihmissuhteeseen, joissa molemmissa häntä käytetään hyväksi ja joissa häntä vaaditaan esittämään jotakin muuta kuin mitä hän todella on.

Naapurin Lacey on Gypsyn ainoa saman ikäinen ystävä.

The Actin näyttelijäntyö on erinomaista. Joey King tekee Gypsy Rosena erinomaisen, monikerroksisen roolisuorituksen. Hän tuo uskottavasti esiin Gypsyn persoonan monet aspektit. Patricia Arquette loistaa Dee Deen roolissa – hänen pehmeä hellyytensä kiihtyy äärimmäiseen raivoon ja vihaan sanonomattomalla voimalla.

Gypsyn poikakaveria Nick Godejohnia esittävä Calum Worthy on juuri sopivan pelottava ja outo. Pienemmistä rooleista on mainittava Dee Deen äitiä esittävä Margo Martindale, joka tuntuu onnistuvan kaikessa mitä tekee. Myös Two Volwerines -jakson Volwerinet eli Dean Norris ja tuntematon mutta äärettömän sympaattinen Joe Tippett ansaitsevat kunniamaininnan. (En muista koskaan aikaisemmin nähneeni Dean Norrisia näin myönteisessä roolissa.)

Dee Deen maailmassa mikään ei ole sitä, miltä äkkiseltään näyttää.

Sarja on visuaalisesti näyttävä. En tiedä, mitä taikoja valaistuksessa ja värimäärittelyssä on oikein tehty – lopputuloksena on joka tapauksessa omituisen hämyisä värimaailma. Gypsyn ja Dee Deen koti on sisustettu pehmoisilla pastelleilla ja iloisilla, puhtailla väreillä – ja silti sisätila näyttää jatkuvasti tunkkaiselta ja suttuiselta.

Kaikkiaan Dee Deen ja Gypsyn kokemukset ovat vielä omituisempia kuin The Act antaa ymmärtää – hulluimmat jutut on jostain syystä jätetty sarjasta pois. Lisäksi jäin harmittelemaan sitä, että Dee Deen historiaan ja siihen, kuinka Gypsy alun perin joutui pyörätuoliin, ei paneuduttu kunnolla. Mommy Dead and Dearest -dokumentissa viitattiin siihen, että Dee Deellä oli jo hyvin nuorena omituisia taipumuksia, ja että koko hänen perheensä vihasi häntä. Tähän The Act ei kuitenkaan kajoa, vaan sen sijaan esittää ilmeisesti pitkälti sepitteellisen kuvauksen Gypsyn varhaisista vuosista.

The Act ja Mommy Dead and Dearest -dokumentti ovat katsottavissa HBO Nordicissa.

*****

Mainokset