Mindhunter (2017–, ohj. David Fincher) arvostelu – Mitä hullu tuntee

Mindhunter (2017)

David Fincherin tuottama ja osittain ohjaama Mindhunter (2017–) on rikosdraamasarja sarjamurhaajaprofiloinnin kehityksestä. On vuosi 1977. Uudenlainen väkivallan muoto hämmentää suurta yleisöä ja FBI:n tutkijoita: enää ihmiset eivät surmaa vain vaimojaan, äitejään ja kavereitaan, vaan väkivaltaa kohdistetaan tuntemattomiin. Panttivankineuvottelija Holden Ford ei pääse yli ajatuksesta, että Charles Mansonin jälkeiselle ajalle ominaista väkivaltaa voidaan torjua vain ymmärtämällä sitä. Ford keplottelee itsensä FBI:n käyttäytymistieteiden yksikössä työskentelevän Bill Tenchin apupojaksi ja pääsee kiertämään ympäri Yhdysvaltoja – ensin kouluttamassa paikallispoliiseille FBI:n tekniikoita, myöhemmin jututtamassa maan kuuluisimpia väkivaltarikollisia eri vankiloissa.

Sarjamurhaajat ovat niin keskeinen osa länsimaisen populaarikulttuurin kuvastoa, että meidän on vaikea kuvitella maailmaa ilman sarjamurhaajan käsitettä. On vaikea ymmärtää, että on ollut aika, jolloin sarjamurhaajan käsitettä ei ole ollut olemassa – ja että on ollut aika, jolloin pienelle prosentille ominaisen patologian tutkimusta sarjamurhaajien haastatteluilla ja analyysilla on pidetty täysin kerettiläisenä.

Bill Tench (vas.) ja Holden Ford kiertävät jututtamassa Amerikan tunnetuimpia ja pelätyimpiä rikollisia.

Se, mitä Ford ja Tench tekevät, näyttää meidän silmissämme täysin normaalilta ja loogiselta – jopa välttämättömältä. Silti Ford ja Tench saavat taistella hampaat irvessä tutkimuksensa jatkamisen puolesta ja kohtaavat mitä kummallisimpia ennakkoluuloja.

Ford ja Tench saavat onneksi vahvistusta tiimiinsä akateemisesta maailmasta: tohtori Wendy Carr tuo tutkimukseen kaivattua systematiikkaa. Tench ja Carr ovat omissa tehtävissään kokeneita ja arvostettuja tekijöitä. Silti tutkimusryhmän tähti on untuvikko Ford, joka on projektin todellinen perustaja ja suunnannäyttäjä.

Wendy perehyy Fordin ja Tenchin aikaansaannoksiin.

Kolmikon keskinäiset suhteet tuovat mieleen amerikkalaisen ydinperheen. Tench on Fordille turvallinen ja lämmin isä, joka vuorotellen puolustaa ja ojentaa tätä. Wendy on kirkkaan älykäs, kaunis mutta etäinen äiti, joka ohjailee ja säätelee perheen arkipäivää ihailtavalla voimalla ja tyylillä. Ihmelapsi ja uuden ajan airut Ford raivaa polkuaan väkivaltarikollisten viidakossa ja taistelee ymmärtääkseen sarjamurhaajien ajatuksenjuoksua.

”How to get ahead of ’crazy’, if you don’t know how crazy thinks?” kysyy Tench sarjan ykköskauden trailerissa. Lausahdus on leikattu kohtauksesta, jossa Tench puolustaa Fordin tutkimusprojektia FBI:n isokenkäisille. He ymmärtävät Fordin ja Tenchin työn arvon vain, kun projekti myydään heille yrityksenä estää hulluja tappamasta, pahoinpitelemästä ja raiskaamasta tavallisia, ei-hulluja ihmisiä.

Sarjamurhaaja syntyi 1970-luvulla.

Hullut ja ei-hullut – Ford ja Tench sortuvat harvoin tällaisiin yksinkertaistuksiin. He tekevät kaikkensa välttääkseen työssään ”hullun” käsitettä ja muita vastaavia termejä. He eivät haastattele tai tutki ”hulluja”, vaan ihmisiä, jotka ovat tehneet äärimmäisen väkivaltaisia ja julmia tekoja. Teot ovat näiden ihmisten yhteinen nimittäjä – ei ”hulluus”, ei edes ”psykopatia” tai ”sosiopatia”.

Tärkeintä Tenchin ja Fordin tutkimukselle ei ole se, ”mitä hullu ajattelee”, vaan pikemminkin se, mitä väkivaltainen ja sadistinen ihminen tuntee. Osa haastateltavista avaa tutkijoille auliisti sitä, mitä heidän päässään on murhien aikaan liikkunut. Osa taas on omien rikostensa edessä niin hämmennyksissä, etteivät he osaa kertoa Fordille ja Tenchille paljoakaan tekojensa taustoista.

Fordin työ ryvettää hänen suhdettaan Debbie-tyttöystävään. Debbietä kuvataan sarjassa usein hekumoiden, kuin sadistisen murhaajan näkökulmasta.

Sarjan parasta antia ovat itse murhaajat: Ed Kemper, Jerry Brudos ja Richard Speck. Erityisesti kohtaukset, joissa Ford haastattelee yksin Ed Kemperiä, jäätävät selkäpiitä. Yli kaksimetrinen ja lähes 140-kiloinen Kemper on keskimittaisen Fordin rinnalla jättiläinen.

Kemper tuo esille sen uhan ja pelon, joka syntyy, kun ihminen kohtaa kahden kesken itseään ylivoimaisesti vahvemman henkilön. Ford tietää, että Kemper voisi halutessaan murtaa hänen niskansa kuin ranskanperunan – aivan samalla tavalla kuin saman asian on tiennyt jokainen nainen, joka on tullut miehen murhaamaksi tai raiskaamaksi. Fordista tulee hetkeksi uhri, avuton – nainen.

Ed Kemper opettaa Fordille, kuinka kaulavaltimo katkaistaan.

Kemperin, Brudosin ja Speckin lisäksi sarjassa viitataan ja jopa kuvataan muutamia huonommin tunnettuja rikollisia, joilla on niin ikään vastineensa tosielämässä.  Lisäksi ykköskauden jaksojen introissa vilahtelee viiksekäs, lentäjämallisiin silmälaseihin ja kauluspaitaan sonnustautunut mies, joka asentaa työkseen hälytysjärjestelmiä omakotitaloihin (ja joka on suhteellisen helppo tunnistaa erääksi tosielämän murhaajaksi); nämä pätkät enteilevät varmaankin toisen tuotantokauden tapahtumia. Myös sarjan kolmella keskushahmolla – Fordilla, Tenchillä ja Carrilla on esikuvansa FBI:n historiassa.

Sarjan keskushenkilöiden ehkäpä vaikein ongelma on se, etteivät he voi omassa asemassaan tehdä ennaltaehkäisevää työtä. He voivat vain jatkaa tutkimustaan ja sen pohjalta kenties vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä siitä, millaiset seikat edesauttavat väkivaltaisen ja sadistisen yksilön syntyä. He eivät kuitenkaan voi osoittaa sormellaan ketään ja sanoa: ”Pidättäkää tuo mies” ennen kuin mitään on tapahtunut.

Kerrankin kolmikkoa hymyilyttää.

Tai kyllä he tavallaan voivat. Palaute on silloinkin negatiivista. Teit niin tai näin, aina menee väärin.

Jokaista kiinniotettua murhaajaa kohden on vähintään yksi kylmä ruumis. Toisinaan ruumiita on enemmän kuin yksi: kaksi, kymmenen, viisikymmentä, sata.  Näin oli vuonna 1977, ja näin on edelleen. Se turhauttaa Fordia ja Tenchiä – ja arvelen, että se turhauttaa myös tämän päivän rikostutkijoita.

Mindhunter on perkeleen hyvä sarja. Toinen tuotantokausi nähdään toivottavasti vuonna 2019.

*****

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Mindhunter (2017–, ohj. David Fincher) arvostelu – Mitä hullu tuntee

  1. En myöskään hirveesti innostunut Thompsonista. Pidän kitanon ja malickin hahmoista enemmän, koska ne ovat jotenkin realistisimpia hamoja, eivät palvele samalla tavalla lajityyppiä kuten thompsonin hahmo tekee.

    Tykkää

  2. Sarja on mainio. Pidän sen asiallisuudesta. Kuuntelin ylen ykköseltä, ehkä kalle haatasen ohjelmasta, murharyhmän päällikön (en muista nimeä) haastattelun. Hän oli ollut noiden kahden tyypin mukana matkassa ja koulutuksessa. Sanoi että aika hyvän kuvan tuo sarja antaa.

    Suomessahan sarjamurhaajia on ”rekisteröity” 2 ja puoli. Tarkoittaa että yhden uhrit ovat jääneet yhtä vaille määritelmää vaikka oli mahdollista olettaa, että se kolmas olisi tullut (jäi kiinni; 3 on ehto että puhutaan sarjamurhaajasta; tämä 3 ja puoli oli muuten ennen sarjahukuttajaa).

    Lauerma muistaakseni sanoi jossain joko luennolla tai sitten muualla, että hyvinvointivaltiossa viranomaiskontrolli jo vähentää ns. sarjamurhaajien ”esiintyvyyttä”. Uskon tämän. Veroja kannattaa maksaa. Ja mitä suurempi maa ja mitä laajemmat syrjäseudut, sitä pahempi.

    Robert Haren teos Ilman omaatuntoa on hyvä yleistajuinen kirja psykopatiasta (siis ei vain sarjamurhaajista). Mutta se mitä hän siinä kirjoittaa Malickin Julmasta maasta, menee mielestäni ohi maalin: https://juhasaari.blogspot.com/search?q=Psykopaatin+hahmosta.

    Tykkää

    1. Heini L.

      Tarkennahan vielä, keitä meinaat näillä kahdella oikealla suomalaisella sarjamurhaajalla? Tästä kun näkee kaikenlaisia tulkintoja, riippuen siitä miten sarjamurhaaja määritellään.

      Kysyn tätä siksi, että vastikään törmäsin Hannu Lauerman vanhaan kommenttiin aiheesta, johon olisi kiva kuulla mielipiteesi:

      ”Lauerma tietää Suomessa vain yhden sarjamurhaajan. Lauerman mukaan tämä sarjamurhaaja on transvestiitti, joka on tehnyt kolme seksuaaliväritteistä murhaa. Ensimmäinen uhri oli hänen äitinsä, jonka jälkeen hän murhasi kaksi muuta naista. — Murhien välillä on ollut niin pitkä aika vankilatuomioineen, etteivät tapaukset ole kiinnittäneet erityistä huomiota edes poliisissa. Tekijä täyttää kuitenkin amerikkalaiset serial killer -kriteerit, Lauerma sanoo.”

      Arvelen, että Lauerma puhuu tässä Jukka Lindholmista eli Michael Penttilästä, ja häntä varmaan sinäkin tarkoitit.

      Kiitos Hare-vinkistä, täytyy ottaa tuo lukulistalle. Kun teos on vallan suomennettukin, saatavuus on varmasti hyvä. Mitä Badlandsiin tulee, sen katselusta on niin kauan etten kovin hyvin muista koko elokuvaa. Sen muistan, että pidin kovasti sekä Spacekin että Sheenin roolisuorituksista.

      (Kommentti tuli kahteen kertaan, poistin toisen – hidastelin kommentin hyväksymisen kanssa ja taisit siksi laittaa sen uudestaan. Olin viime viikon syyslomalla ja mökkeilemässä ja vähillä nettikäynneillä, siksi verkkainen reaktionopeus.)

      Tykkää

      1. Se on tuo kuristaja just joo. Tuon toisen tapauksen olen autuaasti unohtanut, mutta muistan tuon kommentin. Kolmannesta en voi enkä halua puhua vaitiolooni vedoten.

        Kaksi elokuvaa on ylitse muiden, kun psykopaatin hahmoa ajatellaan. Badlands ja Takeshi Kitanon Violent Cop. juhasaari.blogspot.com/search?q=Tämä+mies+on+vaarallinen

        Tykkää

      2. Heini L.

        Violent Copista en saanut oikein kiinni. Violent Cop taisi olla ensimmäinen Kitanon elokuva, jonka näin, ja ehkäpä sen vuoksi siitä oli vaikea saada otetta. Ehkä sillekin voisi antaa uuden tilaisuuden.

        Onko muuten kokemuksia Jim Thompsonin Killer Inside Me -teokssta (suom. Tappaja sisälläni) tai siitä tehdyistä elokuva-adaptaatioista? Ymmärtääkseni tätä pidetään ns. psykopaattifiktion klassikkona. Olen lukenut romaanin ja katsonut vuonna 2010 tehdyn adaptaation. Kumpikaan ei oikein kolahtanut, mutta romaani jäi vaivaamaan sen verran että se täytynee vielä joskus lukea.

        Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s