Z. Topelius: Morsian ja muita kauhunovelleja (2013) arvostelu

morsian topelius
Morsian ja muita kauhunovelleja (2013)

Topelius ja kauhuromantiikka – mikä ihana yhdistelmä! Morsian ja muita kauhunovelleja kätkee kansiensa väliin neljä Topeliuksen novellia, joista kukin voidaan laskea kauhu- tai vähintään jännitysgenreen. Kertomusten taso vaihtelee paljon.

Oma suosikkini novelleista on kokoelman avaava Yöstä aamuun, jossa nuori pastori saapuu hoitamaan kirkkoherran virkaa pieneen pitäjään ja alkaa selvittää edeltäjänsä hämäräperäistä kuolemaa. Kertomuksessa on elementtejä sekä kummituskertomuksesta että detektiivitarinasta. Mukana on myös runsas annos nykyaikaisen psykologian alaan kuuluvia ilmiöitä. Pidän novellissa erityisesti siitä, kuinka lukijaa johdatetaan harhaan – ehkäpä Topeliuksella olisi ollut dekkarigenrelle enemmänkin annettavaa?

Kokoelman toinen tarina, Susi, on yksioikoinen ja turhankin simppeli tarina yliuteliaasta apupapista ja samassa pihapiirissä asuvasta oudosta miehestä, jota nimitetään Sudeksi. Kuten Yöstä aamuun -kertomuksessa, myös Sudessa nuori pappi estää vääryyttä tapahtumasta ja pelastaa päivän. Pakko myöntää, että Topelius saattaa hieman toistaa itseään. Sudella on kuitenkin ansionsa: novellin lopussa Topelius luonnostelee hienon väläyksen rikollisesta, murtuneesta mielestä.

Teoksen niminovelli Morsian on ehkäpä kaikkein puhdasverisintä kauhuromantiikkaa: löytyy raunioita, koskematonta luontoa, lukittuja kellareita, sukutragedioita, kätkettyjä luurankoja ja tuhoon tuomittua rakkautta. Kuten Yöstä aamuun -novellissa, myös Morsiamessa tapahtumiin liittyy kohtalokas ja vaarallinen, mieleltään järkkynyt nainen. Mietin, pitäisikö tästä pahoittaa mielensä. Ehkä pitäisi olla iloinen, ettei Topelius kirjoittanut enempää kauhunovelleja – vielä muutama skitsopäissään väkivaltaiseksi äityvä nainen lisää, niin olisin nakannut koko novellikokoelman suoraan Pyhäjärven uumeniin.

Kokoelman päättävä Vänrikkivainaan tohvelit on juuri sellainen novelli, jollaista nimi antaa odottaa: leppoisa, verkkainen eikä pelottava edes nimeksi. Tarina kertoo vuosia aiemmin kuolleen vänrikin perinnöstä ja tohveleista, jotka tuntuvat kopistelevan vänrikin vanhassa kamarissa. Novellissa on yksi veikeä nuorten miesten juominkeja kuvaava kohtaus, mutta siihenpä tämän kertomuksen ansiot pitkälti jäävät.

Ajatuksena Topelius – suomalaisen kirjallisuuskaanonin kaunosieluisin kansallisromantikko ja yksi suosikkikirjailijoistani – ja kauhuromantiikka kuulostavat hyvältä yhdistelmältä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toimi. Harmi. Ehkäpä Topeliuksen maailmankuva oli yksinkertaisesti liian kuulas ja viaton kauhuromantiikalle.

Z. Topelius: Morsian ja muita kauhunovelleja (2013)
Lukuhaasterasti: 25. Novellikokoelma.
Mistä peräisin: Kirjastosta.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s