Game of Thrones, 6. tuotantokausi (2016)

Spoiler alert: Seuraava teksti on kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija on nähnyt Game of Thronesin tuotantokaudet 1–5. Teksti voi siis sisältää spoilereita viidestä ensimmäisestä tuotantokaudesta. Jos nämä kaudet eivät ole vielä tuttuja, on parempi, että siirryt lukemaan niitä koskevia tekstejä (1. kausi, 2. kausi, 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi).

GOT 6 poster

Game of Thrones, 6. kausi (2016)

On vaikea kuvitella, kuinka valtavan taakan Game of Thronesin tekijätiimi tuntee harteillaan. Kuudenteen kauteen edenneestä sarjasta on tullut sukupolvikokemus, ja sääliksi käy kaikkia niitä, jotka ovat päättäneet skipata sarjan. Toisaalta säälin myös niitä, jotka ovat vaivihkaa sitoutuneet seuraamaan sarjaa sen hamaan loppuun asti; vaikka Game of Thrones on tänä individualismin ja pirstaleisten alakulttuurien 2010-luvulla täysin ainutlaatuinen ilmiö, on sen ote löystynyt sitten ensimmäisten tuotantokausien. Sillä ei ole mitään merkitystä katsomispäätösten kannalta. En ole varma, haluanko enää katsoa koko sarjaa – katson joka tapauksessa. Ei tätä enää voi jättää kesken.

George R. R. Martin on kasvattanut kerronnallisesta epäsikiöstään tuhatpäisen hirviön. Kun yksi henkilöhahmo kuolee ja tarinalinja katkeaa, syntyy haavaumasta kolme uutta tarinalinjaa. Viimeistään kuudennen kauden myötä käy selväksi, ettei paketti ole enää luojansa hallinnassa. Tapahtumat ovat levinneet aivan liian laajalle, aivan liian monen henkilöhahmon mukana. Osa hahmoista unohtuu useiden jaksojen ajaksi – vain saadakseen taas pari minuuttia hajanaista ruutuaikaa. Ja kun eri hahmojen uusia vaiheita ei ehditä pohjustaa, ei myöskään muutoksia tapahdu.

GOT6 jon awake

Luuliko joku muka, että Jon Nietos kuoli oikeasti?

Sarjassa on yksinkertaisesti liian paljon kaikkea. Main cast on paisunut noin kolmikymmenhenkiseksi. Sen lisäksi kaudella on noin kahdeksankymmentä sivuhahmoa. Kymmenjaksoinen kausi käsittää ruutuaikaa karkeasti ottaen 10 tuntia. Jos tuo aika jaetaan tasan kaikkien hahmojen kanssa, saa kukin hahmo osakseen ruhtinaalliset 7,5 minuuttia ruutuaikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaudella esiintyy runsaasti varsin keskeisiäkin hahmoja, joille ei kuitenkaan tapahdu kauden aikana yhtään mitään. (Olisi kiva puhua tässä yhteydessä hahmoista heidän oikeilla nimillään. Jätän nimet kuitenkin spoilereiden välttämiseksi mainitsematta.)

Valtaistuinpelistä on tullut piirileikki. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Eikä talvi tule vieläkään.

got6 sansa snow

Sansa, sä oot ihana. Myöskään ”velipuolesi” ei ole yhtään hullumpi tapaus.

Kauden tapahtumien raskain painopiste on pohjoisessa: Sansa Starkin ja Jon Nietoksen vaiheiden käsittelylle suoraan ruutuaikaa luultavasti enemmän kuin millekään mulle tarinalinjalle. Olen edelleen hämilläni siitä, kuinka upea hahmo vaatimattomasta ja neitimäisestä Sansasta on sarjan mittaan kehittynyt. Tietyt raskaat kokemukset ovat painaneet hänen persoonaansa synkän leiman, joka syventää hänen hahmoaan. Ikävä sanoa, mutta Sansa ei olisi Sansa, ellei hän olisi kokenut sitä, mitä hän koki viidennen tuotantokauden lopulla. Jep, arvasitte oikein – viittaan tähänastisen GOT-historian vihatuimpaan jaksoon.

Jon Nietoksen suhteen kuudes kausi ei ole aivan yhtä kiinnostava. Kyllä: Jon Nietos kuoli viidennen kauden lopussa, mutta se ei estä häntä osallistumasta kuudennen kauden tapahtumiin. Kuinka ja millaisissa olosuhteissa Jon palaa kuolleista, se jääköön tässä yhteydessä kertomatta.

GOT6 daenerys tyrion

Daenerys ja Tyrion Lannister ovat kelpo tiimi.

Lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen ei ole kuudennen tuotantokauden alkuun mennessä vieläkään päässyt kastelemaan jalkojaan Kapeanmeren veteen, vaan tamppaa yhä Essosin hiekkaisia mantuja. Spoilereiden välttämiseksi en kommentoi, muuttuuko tilanne miksikään kuudennen kauden loppuun mennessä. Daenerys ei ainakaan muutu. Hän löytää kuudennen kauden mittaan veikeän liittolaisen, mutta seipä siitä kehityskulusta sitten – kaikki muu on jo niin nähty. Lohikäärmeet eivät liikuta enää ketään, ja tulipalosta ehjin nahoin selviytyminen on sekin jo vanha temppu. – Emilia Clarken suukkohuulia ja näyttelijäntyötä on toki edelleen mukava katsella.

got6 arya jedi

Aryan jedikoulutus etenee verkkaisesti.

Kauden kenties ankein tarinalinja liittyy Arya Starkiin – tai tyttöön, joka ei ole kukaan. Aryan kausi kuluu lähinnä päämäärättömän hakkaamisen ja kryptisen haahuilun merkeissä. Jakso toisensa jälkeen Arya saa ensin turpaansa ja keräilee sitten hampaitaan Braavosin kaduilta. Mitä mystisellä jedikoulutuksella oikein yritetään saavuttaa, se jää jokseenkin epäselväksi. No, onneksi kauden loppua kohden tilanteessa tapahtuu muutos – mutta se tapahtuu aivan liian myöhään. Kauden loppupää lupaa joka tapauksessa hyvää Aryan tarinalle seiskakauden osalta.

got6 cersei mountain

Valttikortit hupenevat Cersein käsistä, mutta onneksi yksi on yhä jäljellä: Gregor ”Vuori” Clegane.

Eräs tuotantokauden ja oikeastaan koko sarjan kiinnostavimmista kehityskuluista liittyy Cersei Lannisteriin. Kuudennen tuotantokauden alkuun mennessä hänen on ehtinyt menettää kolmesta lapsestaan kaksi ja tulla sekopäisen uskonlahkon häpäisemäksi koko kuningaskunnan edessä. Ainoa jäljellä oleva lapsi on niin nössö, että äitiä hävettää. Cersei on muuttunut sarjan mittaan enemmän kuin yksikään muu hahmo: ylpeä ja kaunis kuningatar on joutunut nöyrtymään ja kasvattamaan paksun, karkean nahan. Mitä kovemmaksi hän muuttuu, sitä vastenmielisempi hänestä tulee. Paradoksaalista kyllä, samanaikaisesti hänestä tulee myös yhä sympaattisempi ja inhimillisempi.

Kyse on motiivien ymmärtämisestä. Sarjan alussa Cersei näyttäytyi katsojille yksinkertaisesti vittumaisena akkana, jota kiinnostaa oman navan ja jälkikasvun lisäksi vain kaksoveljen kookas lerssi. Hiljalleen on kuitenkin paljastunut, ettei Cersei ole tavallista perheenäitiä kummempi (ellei sukurutsausta oman veljen kanssa lasketa): hän tekee mitä tahansa suojellakseen lapsiaan ja murtuu joutuessaan heistä eroon.

Kuudes tuotantokausi ei ole Cersein hahmon kannalta erityisen tapahtumarikas. Hän on lähes koko kauden ajan passiivinen sivustaseuraaja, joka antaa asioiden vain tapahtua ympärillään, kun ei muutakaan voi. Hän joutuu tunnustamaan oman avuttomuutensa itseään suurempien voimien edessä… ainakin hetkeksi. Veikkaan, että seitsemäs tuotantokausi tulee olemaan Cersein hahmon kannalta toiminnantäyteinen.

Tai niin ainakin toivon.

Kun kautta oli takana kahdeksan jaksoa, alkoi touhu jo toden teolla kypsyttää. Kävin siippani kanssa Facebookissa seuraavan keskustelun:

Pahoittelen brutaalia kielenkäyttöäni, mutta hei oikeasti, olihan kauden alkupää melkoista piinaa.

En usko, että siipalla oli oikeasti asiasta mitään parempaa tietoa, kunhan halusi varmistaa ettei telkkaria tarvitse katsella yksin. Hän oli kuitenkin oikeassa: yhdeksännessä jaksossa alkaa oikeasti tapahtua. Kahdessa viimeisessä jaksossa rymisee koko kauden edestä. Yhtäkkiä sarja ei tunnu enää ajanhukalta.

On joka tapauksessa syytä muistaa, että Game of Thrones ei ole eikä ole koskaan ollutkaan pelkkää tarinaa ja hahmoja. Okei, hahmot ovat sarjan paras investointi – mutta sarja on paljon muutakin. Jos tarina onkin suvantovaiheessa, ei näyttämöllepanossa ole missään vaiheessa ollut valittamisen aihetta. Erityisesti puvustuksen taso tuntuu tällä kaudella nousseen entisestään: henkilöhahmojen asut heijastelevat heidän luonnettaan ja historiaansa yhä voimakkaammin.

Terveisiä vielä HBO Nordicin suuntaan: urputin palvelustanne jo vuosi sitten viitoskautta käsittelevässä tekstissä, ja valehtelisin, jos väittäisin olevani vieläkään tarjoamaanne palveluun täysin tyytyväinen. PS4-applikaationne ei ilmeisesti osaa skaalata kuvanlaatua verkkoyhteyden nopeuteen ollenkaan, tai jos osaa, se tekee sen erittäin huonosti. Kulutin tämän vuoksi elämästäni kolme kullanarvoista varttia turhaan säätöön ja jouduin lopulta katsomaan yhden jakson selainkäyttöliittymän (joka hallitsee skaalauksen jalon taidon paremmin kuin PS4-sovellus) kautta. Kuulostaa ehkä naurettavan pieneltä ongelmalta, mutta hei, minä maksan palvelusta, joka oikeasti toimii – tai ainakin haluaisin maksaa.

Lisäksi kauden ensimmäisten jaksojen ajan dothrakinkielisen puheen englanninkielinen tekstitys asettui suoraan suomenkielisen tekstityksen alle, mikä teki molemmista tekstityksistä täysin lukukelvottomia. Myöhemmissä jaksoissa ongelma oli korjattu – jättämällä suomenkielinen tekstitys kokonaan pois. Ei kovin huomaavaista niitä katsojia kohtaan, jotka luulivat maksavansa siitä, että saavat katsoa lempisarjaansa suomenkielisellä tekstityksellä.

*****

Mainokset

Tietoja Heini L.

Olen eteläsuomalainen elokuvaharrastaja, joka hurahti leffoihin varhaisteininä. Pyrin hahmottamaan elokuvaa laajalla skaalalla ja pitkällä historiallisella tähtäimellä. Bloggaan elokuvien lisäksi televisiosarjoista, videopeleistä, kirjallisuudesta ja musiikista.
Kategoria(t): Sarja-arvostelu Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s