Katsaus Tennispalatsin Scape-saliin

scape finnkino

Pääsin viime tiistaina tutustumaan Finnkinon Tennispalatsin uuteen Scape-saliin, joka edustaa uutta premium-elokuvasalikonseptia. Scape on rakennettu Tennispalatsin entisen lippulaivan eli Sali 1:n paikalle. Se avattiin yleisölle eilen keskiviikkona 29.6.

Jo saliin astuminen on pikkuisiin maakuntasaleihin ja indie-teattereihin tottuneelle katsojalle melkoinen kokemus. Valtava tila huokuu lukususta ja suuren maailman elokuvateatterihenkeä. Salin nahkapenkit tuoksuvat uutuuttaan, ja valkokangas taitaa olla Suomen suurin. Laadusta saa myös maksaa: Finnkino veloittaa Scape-salin näytöksistä normaalin elokuvalipun hinnan lisäksi 3 euron Premium-maksun.

Tilaisuus oli hupaisa. Tapahtuman alku lykkääntyi teknisten ongelmien vuoksi noin varttitunnilla. Ilmeisesti teatterin serveri kaatui juuri tilaisuuden alussa, minkä vuoksi yleisö ehti natustella popcorn-tötsänsä rauhassa tyhjiksi ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Teknologiaan liittyvä kompastelu oli sen verran rajua, että epäilin hetken ongelmaa tarkoituksella järjestetyksi shownumeroksi. Toimitusjohtajan ”videovierailu” oli toki tarkoituksellinen vitsi, mutta serverin boottaus ja siitä johtuva viivästys taisi olla silkka epäonnenkantamoinen. Ottaen huomioon, että kyse oli nimenomaan premium-teknologialla varustetun salin esittelytilaisuudesta, on tällainen horjahtelu jokseenkin kiusallista. Tilaisuuden juontaja (joka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni) sai kuitenkin itseironisilla heitoillaan yleisön nauramaan tekniselle kompastelulle, eikä ohjelman viivästymisestä jäänyt paha mieli kellekään.

Äänitekniikasta vastaavan Dolbyn ja projektorivalmistaja Barcon edustajat kertoivat esittelytilaisuudessa yhtä sun toista fiiniä salin teknologiasta. Minulle ei aivan selvinnyt, kuinka salin Dolby-tekniikka eroaa ”normaalista Dolbysta”. Ns. 3D-äänessä ei ole sinällään mitään ihmeellistä, sehän on ollut teatterien perustekniikkaa jo vuosikausia. Ilmeisesti kyse ei ole mistään kategorisesta erosta, Scapen 3D-ääni on vain laadultaan tasokkaampi kuin ”tavallinen 3D-ääni”.  Barcon laserprojektorissa olin huomaavinani jonkinlaisen eron tavanomaiseen teatterikuvaan verrattuna. Valmistajan edustaja kertoi, että erityisesti 3D-kuva ikään kuin vaimentaa projektorin valotehoja. Siksi laseprojektori, joka on valovoimaltaan tavanomaista projektoria huomattavasti tehokkaampi, on omimmillaan nimenomaan 3D-näytöksissä. Scape-salin konseptista ja teknologiasta voi lukea lisää Finnkinon sivuilta.

Olisinko itse valmis maksamaan Scape-kokemuksesta 3 euron lisämaksun? Luultavasti en. 3D-elämys viikonloppuiltana Scape-salissa kustantaa kuluttajalle huimat 18,50 euroa (arkisin ja päiväsaikaan pääsee halvemmalla). En voi kuvitella, että maksaisin koskaan, mistään elokuvanäytöksestä noin paljoa. Ei siksi, etteikö minulla olisi varaa, vaan siksi, etten voi uskoa minkään elokuvakokemuksen olevan 18,50 euron arvoinen. Myönnän kuitenkin auliisti, että olen poikkeuksellisen pihi ämmä. Se, etten itse pidä Scape-lisää 3 euron arvoisena, ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö salille löytyisi asiakkaita. Aika näyttää, onko Scape hitti vai huti.

Herkkukauppa on Finnkinolle merkittävä, kenties jopa elokuvalevitystä merkittävämpi tulonlähde. Erityisesti Tennispalatsia on uudistettu viime vuosina pitäen silmällä kokonaisvaltaista elämystä ja pitkän linjan ajanviettotapaa: talossa on elokuvasalien ja perinteisen herkkukaupan lisäksi ravintoloita. Mitä tapahtuu, kun herkku- ja ravintolatoiminnan merkitys osana Finnkinon liiketoimintaa kasvaa entisestään? Kuinka se vaikuttaa ihmisten teatterikäyttäytymiseen ja elokuvakulutukseen?

Näyttää siltä, että kuluttajien käytöstä ohjataan yhä voimakkaammin isojen (ja hintavien) elämyskokonaisuuksien pariin. 15–20 euroa leffalippuun ja herkut päälle, ja leffan jälkeen ravintolaan. Elokuvaillan hinnaksi tulee tällä yhtälöllä helposti viitisenkymppiä, enemmänkin. Kuinka tämän päivän nuorten ja nuorten aikuisten budjetti venyy tällaiseen? Vanhanmallisesta teatterikulttuurista, jossa liput olivat halpoja ja elokuviin piipahdettiin silloin kun mieli teki, liikutaan aina vain kauemmas. Elokuvakokemusta viedään yhä selkeämmin erikoiselämyksen ja luksuksen suuntaan – ja se näkyy myös hinnoissa.

En sano että tämä on huono asia. On kuitenkin muistettava, että nämä ovat Finnkinolta strategisia päätöksiä ja että Finnkino voi hinnoittelullaan ohjata kuluttajien ostokäyttäytymistä. Myös toisenlainen hinnoittelupolitiikka olisi mahdollinen: lasketaan lippujen hintoja ja houkutellaan katsojia käymään elokuvissa yhä useammin. Elokuvalevityksen kulut ovat Finnkinolle samat riippumatta siitä, että kuinka monta katsojaa salissa istuu, ja siinä mielessä voisi olla järkevää maksimoida katsojien määrä. En osaa sanoa, voisiko tällainen strategia tänä päivänä toimia. On selvää, että siinä on kääntöpuolensa: elokuvakäyntien lisääntyessä katsojien valmius maksaa herkuista ja muusta oheistoiminnasta todennäköisesti laskee. Luulen, että näitä asioita on mietitty Finnkinon johtoryhmän kesken pitkään ja hartaasti, ja varmasti heillä on nykyiselle valitsemalleen stategialle hyvät perustelut.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa tässä samassa tekstissä myös illan aikana esitetystä Independence Day: Uusi uhka -elokuvasta, joka tuli ensi-iltaan eilen. Elokuvan käsittely jää kuitenkin seuraavaan kertaan; yritän saada siitä jutun pihalle vielä tämän viikon aikana.

Mainokset

Tietoja Heini L.

Olen eteläsuomalainen elokuvaharrastaja, joka hurahti leffoihin varhaisteininä. Pyrin hahmottamaan elokuvaa laajalla skaalalla ja pitkällä historiallisella tähtäimellä. Bloggaan elokuvien lisäksi televisiosarjoista, videopeleistä, kirjallisuudesta ja musiikista.
Kategoria(t): Elokuva-arvostelu Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Katsaus Tennispalatsin Scape-saliin

  1. Melomaanikko sanoo:

    Samaa minäkin ajattelin, ettei mikään elokuvakokemus ole 18,50 euron arvoinen. Sitten muistin, että matkustin viime vuonna Helsinkiin pelkästään katsoakseni KAVI:n esityksen Cronenbergin Madame Butterflysta. Taisin saada jotkut superhalvat ennakkoliput bussiin, joten lopulta kokonaisuus ei välttämättä ollut hirveästi tuota kalliimpi. Kaikki on niin suhteellista!

    Mäkin vaistonvaraisesti ajattelisin että Finnkino kilpailisi Netflixin, yms. kanssa alentamalla lippujen hintoja, mutta kai tää on verrattavissa jossain määrin musiikkiteollisuuteen: koska CD-levyjä myydään vähän, niiden hinta on tullut alas, mutta toisaalta on ollut myös tällaista Scape-tyyppistä luksuskehitystä jossa vinyylin hinta nousee, tulee turhia Record Shop Day -keräilykappaleita ja muutenkin kuorrutetaan päätuote ties millä ylimääräisellä.

    Kohtuun ystävänä (eli TOLKUN IHMISENÄ) en pidä tästä polarisoituvasta kehityskulusta: pienempituloiset streamaavat ja lataavat laittomasti, hyvätuloiset kuluttavat jotain kokonaisvaltaista elämäntapaa joka ei liity oikeastaan taidekokemukseen mitenkään vaan on ennemminkin osa jotain keskiluokkaista lifestyleä.

    Liked by 1 henkilö

    • Heini L. sanoo:

      Mun täytyy tarkentaa tähänkin asia, jonka mainitsin Twitter-keskustelussa hintapolitiikkaan liittyen: Olen kerran _melkein_ maksanut 25 euroa Sodankylän säestetystä mykkäelokuvanäytöksestä. En maksanut, mutta harkitsin vakavasti. Varmasti kokemus olisi ollut ainutlaatuinen, mutta ajattelin myös tuolloin, että mikään elokuvaelämys ei ole tuon hinnan väärti.

      Vertauksesi CD-levyihin ja vinyyliin on varmaankin ihan validi. Minusta on kiinnostavaa, kuinka elokuvateatterikulttuurista on onnistuttu tekemään nimenomaan keskiluokkainen ajanvietteen muoto – elokuvan, jonka piti olla huonoa kulttuuria ja vaarallista ja vaikka mitä. No, niin ne ajat ja tavat muuttuu. Ylipäätään olisi mukava tietää tarkemmin, millainen Finnkinon asiakaskunnan koostumus oikein on (sosioekonomisessa ja demografisessa mielessä). Olen viime vuosina käynyt katsomassa Finnkinon saleissa lähinnä 3D- ja kauhuelokuvia, ja näiden näytöskokemuksien perusteella tuntuu että asiakaskunnan iän keskiarvo ja mediaani pyörii jossain 18 vuoden tietämillä. Välillä teinit onnistuvat tekemään teatterikokemuksista melkoista paskaa, enkä mielelläni maksa edes kymppiä siitä, että saan teatterissa jonkun apinalauman viereeni mölisemään (antakaa anteeksi elitismini ja nuorisovihamielisyyteni). Olisi kiinnostavaa tutustua nimenomaan Finnkinon vanhempaan yleisönosaan: Mikä on heidän suhteensa elokuviin yleisesti, kuinka he valitsevat ohjelmistosta katsottavaa, mitä mieltä se ovat Finnkinon hinnoista? Finnkino on varmaankin tutkinut huolellisesti asiakaskuntansa koostumusta ja mieltymyksiä, ja perustanee hintapolitiikkansa näille tutkimuksille.

      Tykkää

      • Melomaanikko sanoo:

        Säestetty mykkäelokuvaesitys on tietysti kuluttajanäkökulmasta ongelmallinen. Sen on pakko maksaa enemmän, koska se ei ole normaali leffaesitys joka toimii lipunmyyjän ja projektorinkäyttäjän voimin vaan vaatii todennäköisesti ainakin kaksinkertaisen määrän henkilöresursseja toteutuakseen. Kyse ei ole pelkästään elokuvaelämyksestä vaan elokuva- ja konserttielämyksestä, eli siinä mielessä vertailu ei ole mielekästä.

        Toisaalta nykyelokuvan katsoja saa leffalipun hinnalla myös ääniraidan, joten siinä mielessä mykkäelokuva on automaattisesti ”huonompi diili”. Kuvitellun autenttisuuden tavoittelun kannalta tuo livesäestys on kuitenkin ainoa ”oikea” tapa katsoa mykkäelokuvia teatterissa – ei KAVI:n esitysten totaalisessa hiljaisuudessa* tai jonkin anakronistisesti lisätyn scoren ”säestämänä”.

        Mikäli olen elokuvan historiaa oikein ymmärtänyt, mykkäelokuvaesityksen ei ”pidä” olla sen enempää hiljainen kuin nauhalta tulevan ”kiveen hakatun” musiikin säestämäkään, vaan elävien ihmisten joka kerta eri tavalla säestämä kokemus. Poikkitaiteelliseksi multimediaelämykseksi sitä varmaan nykyään kutsuttaisiin, eli ei tämä monimediallisuus ja ”kokonaisvaltainen elokuvaelämys” sinänsä mikään digiajan keksintö ole.

        * Olen katsonut Birth of a Nationin teatterissa ilman mitään säestystä, eli istuin kolme tuntia täysin hiljaa vieraiden ihmisten seurassa. Se oli mielenkiintoinen, mutta myös erittäin raskas kokemus.

        Tykkää

      • Heini L. sanoo:

        En pitäisi itsestään selvänä sitä, että mykkäelokuvaesityksen olisi pakko maksaa enemmän kuin ”normaalin näytöksen”. Jep, näytöskohtaiset tuotantokustannukset ovat toki korkeammat kuin tavallisen näytöksen ja siten korkeampaa hintaa on helpompi perustella. Toisaalta, ei hintoja läheskään aina muodosteta pelkästään yksikkökohtaisten tuotantokustannusten pohjalta, vaan asiaan vaikuttaa moni muukin seikka. Lisäksi kulttuuritapahtumissa kaikenlaiset tuet sotkevat hinnoittelua.

        Jos asiaa tarkastellaan vain tuotantokustannusten kannalta (tarkoitan nyt kaikkia tuotantokustanuksia, myös kiinteitä), on Premium-salin kolmen euron ekstrahinta aivan yhtä oikeutettu kuin säestetyn mykkäelokuvanäytöksen kalliimpi lippu. Ehkä tätä olisi pitänyt painottaa myös blogikirjoituksessa: en pidä Scapen kolmen euron premium-maksua mitenkään epäoikeutettuna (se olisikin ihan hullua) – en vain itse halua maksaa ”ylimääräistä” tällaisesta. Ihan samalla tavalla kuin en maksaisi Rolexista tai Louis Vittonista. Tai 25:ttä euroa mykkäelokuvanätyöksestä. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi säestetyn mykkäelokuvanäytyöksen lipun hinta on 25 e. En vain itse koe, että valmis elämys olisi minulle 25 euron arvoinen. Siksi jätän väliin.

        Sitähän kuluttajat lähinnä arvioivat: onko oma kokemus tuotteesta tai palvelusta pyydetyn hinnan arvoinen. Se, millaiset tuotantokustannukset hinnan taakse käytkeytyvät, ei ole niin olennaista.

        Noin muutoin mykkäelokuvista ja niiden esittämisestä: toki on aina hyvä tiedostaa, kuinka teos on alun perin suunniteltu esitettäväksi ja katsottavaksi. Mutta en usko, että tähän ”oikeaan” esittämisen tapaan kannattaa hirttäytyä, tai edes ajatella että se tuottaisi _automaattisesti_ jotekin parempia elokuvaelämyksiä kun jokin toinen tapa. Alkuperäinen tapa ja paras tapa eivät läheskään aina ole sama asia. Jos katsoja kokee esimerkiksi elokuvateatteriolosuhteet jollain tavalla vieraiksi tai ahdistaviksi, on hänen kokemuksensa elokuvasta varmasti parempi, jos hän saa katsoa sen rauhassa omalla kotisohvallaan.

        Tykkää

  2. Franni sanoo:

    Ihan samaa mieltä tuosta hinnasta. Periaatteessa kiinnostaa ja Imax-kokemuksen haluan vielä joku päivä elämääni, mutta jos tässä suurta eroa perinteiseen saliin ei edes ole, niin… Taitaa jäädä välistä. Ihan kiva että jotain uutta kokeillaan kuitenkin.

    Tykkää

    • Heini L. sanoo:

      Mulla ei oikein ole silmää eikä korvaa teknisten innovaatioiden ominaispiirteille, enkä esimerkiksi kotiolosuhteissa hirveästi välitä siitä, katsonko elokuvaa DVD:ltä vai blu-raylta. Eli ei kannata luottaa liikaa mun arvioon asiasta. Hifi-orientoituneemmat saattavat saada Scapesta paljon enemmän irti.

      Scape on kyllä konseptina kiinnostava, mutta vähän epäilen, miten tämä ottaa tuulta alleen. Yksi kilpailuetu voisi olla se, että mekkaloivat teinit eivät ehkä niin kerkeästi maksa tuota kolmen euron ekstraa. Premium-maksun voi nähdä myös maksuna siitä, että saa katsella elokuvaa rauhassa.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s