Citizen X (1995) arvostelu

Citizen X arvostelu
Citizen X (1995)

Citizen X (levitetty Suomessa myös nimellä Peto on irti, 1995) on tositapahtumiin perustuva rikosdraamaelokuva sarjamurhaaja Andrei Tšikatilon kiinniotosta 1980-luvun Neuvostoliitossa. Elokuva kuvaa itse rikossarjaa melko pintapuolisesti ja keskittyy sen sijaan tutkijoiden kohtaamiin haasteisiin neuvostobyrokratian keskellä.

Oikeuslääketieteellinen tutkija Viktor Burakov (Stephen Rea) saa työpöydälleen kollektiivin mailta löytyneen ruumiin ja passittaa etsiväjoukon tutkimaan sen löytöpaikkaa. Etsivät lähtevät matkaan vastahakoisesti ja nuristen – ja palaavat pian mukanaan seitsemän uutta ruumista, jotka on kaivettu ylös samalta alueelta. Burakov pyyhkii kyyneleitä hihaansa selostaessaan nauhurille ruumiinavaushavaintoja.

Bukarov ja Fetisov täydentävät toisiaan.

Piskuisen kaupungin poliisi on tottunut selvittämään lähinnä liikennerikkomuksia ja näpistyksiä, eivätkä laitoksen osaaminen ja voimavarat riitä tappajan nalkittamiseen. Burakov pyytää komitealta lisävoimia: miehiä, tietokoneita ja lupaa ottaa yhteyttä FBI:n asiantuntijoihin, jotka ovat erikoistuneet sarjamurhaajien profilointiin. Hänen pyyntönsä evätään. ”Neuvostoliitossa ei ole sarjamurhaajia”, eräs komitean jäsen toteaa ja jatkaa: ”Sarjamurhaajat ovat rappiollinen, läntinen ilmiö.”

Burakovin onneksi komiteassa on edes yksi tolkun ihminen. Eversti Fetisov (Donald Sutherland) auttaa Burakovia luovimaan byrokratian vastatuulessa ja auttaa tätä saamana tutkinnalle resursseja. Tutkintaa avittamaan saadaan myöhemmin myös kolmas järkevä kaveri, ”poikkeavaan psykologiaan” erikoistunut tohtori Alexander Bukanovski (Max von Sydow), joka luonnostelee murhaajan profiilin.

Murhaaja etsii uhrejaan rautatieasemilta.

Burakovia kielletään tiedottamasta rikossarjasta lehdistölle. Tämän seurauksena murhaaja saa rellestää tahtonsa mukaan yli kymmenen vuoden ajan ilman, että kansalle kerrotaan asiasta mitään. Viranomaisille suurin ongelma ei ole se, että murhia tapahtuu, vaan se, että julkisuuteen levitessään tieto murhista tekisi särön kuvaan kommunistisesta utopiasta. Tärkeintä ei ole se, kuinka asiat ovat, vaan se, miltä ne näyttävät – ja lopulta siitä, mitä puhutaan, voikin tulla neuvostosysteemissä totuus. Fetisov antaa tästä oppitunnin Burakoville. ”You think that a man is what he says”, kummastelee Burakov, mihin Fetisov: ”He is, if he talks for a living.”

Citizen X on suoraviivainen ja teeskentelemätön elokuva, jonka maailma on herttaisen mustavalkoinen ja jonka hahmot ovat yksiselitteisesti joko hyviä tai pahoja. Burakov taistelee kahta paholaista vastaan – toisaalta murhaaja-Tšikatiloa, toisaalta neuvostojärjestelmää. Hän on idealisti, joka tekee työtään täydellä sielulla ja sydämellä. Fetisovista hän saa parikseen pragmatistin, joka tietää, että kaikkia eteen sattuvia taisteluita ei voi voittaa.

Andrei Tšikatilo on samanaikaisesti sekä säälittävä reppana että kammottava rikollinen

Burakovin ja Fetisovin välinen ero kirkastuu, kun Burakov toteaa: ”A man is what he fights for”. Tähän Fetisov vastaa: ”I don’t fight for anything.” Burakovin ja Fetisovin motiivit ja toimintatavat ovat erilaiset, ja juuri siksi he täydentävät toisiaan. Heidän keskinäisen dynamiikkansa ansiostaan tutkinta pysyy hengissä ja edistyy vastoinkäymisistä huolimatta. Elokuvan lopussa Bukanovski toteaakin Bukaroville ja Fetisoville: ”Together you make a wonderful person”.

Citizen X:n näyttämöllepano on ehtaa neuvostonostalgiaa. Kohtaus toisensa perään täyttyy murretuista väreistä: on rapistuvia julkisivuja, syksyisiä metsiä, ruskeita Ladoja ja olosuhteiden pakosta minimalistista sisustusta. Citizen X kuvattiin kokonaisuudessaan Unkarissa, josta autenttista neuvostomiljöötä löytyy yllin kyllin.

Itse murhat on esitetty tyylitellen. Väkivaltakohtauksissa toistuu otos, jossa vertavuotava uhri kaatuu selälleen syksyiseen metsään. Toistoa käytetään taitavasti myös tilanteessa, jossa Burakov ymmärtää jahtaavansa sarjamurhaajaa: ruumiinavaussalin ovi toisensa jälkeen kolahtaa auki, kun paareilla tuodaan uusia kalmoja tutkittaviksi.

Citizen X:n näyttömällepano on silkkaa neuvostonostalgiaa.

Sanoinko jo, että  Citizen X:n näyttelijäkaarti on upea? Burakovin suru ja raivo puskevat esiin Stephen Rean kasvojen pienistä eleistä. Hän ei huuda tai rähjää, vaan kätkee turhautumisensa ihonsa alle,  mistä se tihkuu ulos pienenpieninä pisaroina. Max von Sydow on päässyt Bukanovskin roolissa vain pariin kohtaukseen ja onnistuu silti luomaan henkilöhahmostaan täyteläisen ja sympaattisen. Jeffrey DeMunn ruumiillistaa Andrei Tšikatilon taitavasti: hän on samanaikaisesti sekä säälittävä reppana että kammottava rikollinen.

Elokuvan parhaan roolisuorituksen tekee kuitenkin Fetisovia esittävä Donald Sutherland. En tiedä mikä minua Sutherlandissa oikein viehättää – tuntuu siltä, ettei häneltä huonoa roolityötä löydykään.

Citizen X on katsottavissa HBO Nordicista. Traileri ei tee elokuvalle aivan täyttä oikeutta.

*****

 

Mainokset